Alueen historiaa

Helsingin kaupunginmuseon Kulttuuriympäristöyksikössä on tallennettu Oulunkylän siirtolapuutarhasta tietoa vuoteen 2008 asti:

Rakennushistoria

Siirtolapuutarhapalstojen kysyntä jatkui koko 1930-luvun vilkkaana, joten
kaupunginvaltuusto päätti perustaa uuden siirtolapuutarhan Oulunkylään Vantaanjoen ja
pääradan rajaamalle peltotasangolle.

Alueen salaojitus- ja vesijohtotyöt sekä käytävien rakentaminen viivästyivät, sillä kesällä 1939 kaupunki valmistautui vuoden 1940 olympiakisoihin, eikä sillä ollut osoittaa rakennusmiehiä siirtolapuutarhan perustamistöihin.

Oulunkylän siirtolapuutarhan rakentaminen jäi uudelleen kesken syksyllä 1939 sodan puhjettua. Lopulta marraskuussa 1939 kiinteistölautakunta oikeutti kansanpuisto-osaston vuokraamaan alueen palstat 1.1.1940 alkaen ja palstojen viljelyyn päästiin keväällä 1940.

Kerhorakennuksen, käymälä- ja vajarakennuksen sekä vesitornin suunnitelmat on signeerannut kaupunginarkkitehti Gunnar Taucher.

Siirtolapuutarhamajojen tyyppipiirustukset, tyyppi S, laadittiin asemakaavaosastolla
syksyllä 1939. Oulunkylän siirtolapuutarhayhdistyksen rakennuttama sauna valmistui kesällä 1949 rakennusmestari Antti Rantasen laatimien piirustusten mukaan. 

Ympäristön kuvaus

Siirtolapuutarha rakennettiin Vantaanjoen tasankomaisemaan. Alueen pääkäytävä jakaa
siirtolapuutarhan kahteen osaan; asemakaavaosaston laatimassa suunnitelmassa sille
linjattiin pitkät poikkikäytävät, jotka oli määrä reunustaa leikatuin orapihlaja-aidoin.

Oulunkylän siirtolapuutarhan suunnitelmaa leimaavat varsin suuret, noin 16-30 palstan
kokoiset palstakorttelit. Siirtolapuutarhamajat sijoitettiin Talin siirtolapuutarhan
asemapiirroksesta tuttuun tapaan palstan käytävän puoleiseen reunaan.